18 hengen ryhmä, jossa oli professori Yrjö Liipolan taiteesta ja hänen Unkarin- vuosistaan kiinnostuneita taiteen ystäviä, kävi kuvanveistäjä Liipolan jalanjäljillä Budapestissa ja Pécsissä syys-lokakuun vaihteessa. Retkemme oppaana toimi maisteri Aira Tuomisto, joka on merkittävä Yrjö Liipolan taiteen tuntija ja jolla on hyvät suhteet Unkarin taide-elämässä vaikuttaviin henkilöihin ja organisaatioihin.

Kävelyretkellämme heti tulopäivänämme sunnuntaina tutustuimme Budapestiin erityiskohteenamme runoilija Vörösmártyn patsas. Sen tekemiseen Liipola osallistui tunnetun kuvanveistäjämestari Kallósin oppilaana ollessaan. Liipola oli myös patsaassa nuoren lippua kantavan ylioppilaan mallina. Vörösmártyn patsaan lähellä on vuodesta 1884 lähtien toiminut maailmankuulu Gerbeaud-konditoria, jonka ylellisissä puitteissa nautimme iltapäiväkahvit.

Maanantaina museot ja muut nähtävyyskohteet ovat Unkarissakin pääsääntöisesti kiinni, joten voimme keskittyä ”löytöretkeilyyn”. Olimme saaneet vihjeen, että Kerepesin hautausmaalla on Yrjö Liipolan veistämä hautamuistomerkki. Sitä lähdettiin katsomaan. Haudan sijaintikortteli oli tiedossamme, mutta hautaa ei vaan löytynyt. Olimme jo luopumassa toivosta, kunnes lopulta valtavaksi kasvaneen murattipensaan täysin peittämä hauta muistomerkkeineen kuin sattumalta löytyi. Hautausmaan työntekijä raivaussahoineen tarvittiin apuun. Kasvuston alta paljastui upea surevaa naista esittävä hautapatsas! Kyseessä on Adolf Vajdan hauta.

Vasta Suomeen palattuamme saimme tietää toisestakin Liipolan veistämästä hautamuistomerkistä. Samalla hautausmaalla on nuorena kuolleen näyttelijättären Nelly Huszkan marmorinen hautapatsas, josta upean kuvan voi käydä katsomassa internetissä (Google-haku: Huszka, Nelly).

Tiistaina vierailimme Szépmüvészeti Múzeumissa. Museo omistaa kuusi Liipolan veistosta, jotka meille esiteltiin.Vaaniskelija-veistos (1906), jolla Liipola saavutti kansainvälistä mainetta, oli esillä itse näyttelytiloissa. Tohtorit Tóth, Ferenz ja Geskó, Judith esittelivät meille muut Liipolan veistokset museon tutkimus- tiloissa.

Tutustuimme laajemmin museoon ja näimme mm. Akseli Gallen-Kallelan, Juho Rissasen ja Pekka Halosen maalauksia. Tutustuimme myös viime vuosisadan symbolismia esittelevään näyttelyyn.

Sankarten aukiolla, jonka äärellä edellä mainittu museo sijaitsee, on kuuluisa Millenium -muistomerkki, jota tehtäessä Liipola oli kuvanveistäjä Zalan apuna puolentoista vuoden ajan. Tämä muistomerkki tehtiin unkarilaisten maahantulon 1000-vuotisjuhlan kunniaksi.

Suomen – Unkarin suurlähettiläs Jari Vilen oli kutsunut ryhmämme suurlähetystöön. Miellyttävän vierailun aikana hän kertoi meille lähetystön toiminnasta ja esitti katsauksen nykypäivän Unkarista. Jo aiemmin oli keskusteltu alustavasti mahdollisuudesta järjestää vaihtonäyttely, jolloin Unkarissa olisi esillä Yrjö Liipolan teoksia ja vastavuoroisesti saataisiin unkarilaista taidetta esille Yrjö Liipolan Taidemuseoon. Suurlähettilään kanssa keskusteltiin nyt myös mahdollisuudesta saada Yrjö Liipola -muistolaatta Budapestiin.

Keskiviikkona vierailimme Magyar Nemzeti Galériassa (Kansallisgalleria). Siellä näimme Liipolan pienoisveistoksen Haavoittunut (1908). Meille kerrottiin, että 1947 Unkarissa kiisteltiin siitä, kuuluuko kyseinen teos kansallismuseoon vai taidemuseoon. Liipolaa pidettiin tyylinsä puolesta enemmän unkarilaisena kuin suomalaisena kuvanveistäjänä. Aira Tuomiston opastuksella tutustuimme kansallisgallerian vuosien 1910-1925 taidetta kuvaavaan näyttelyyn.

Saman päivän illalla matkustimme junalla etelä-Unkariin Pécsiin. Tästä Turun kokoisesta kaupungista Yrjö Liipolan puoliso Mara de Foerster oli kotoisin.

Torstain aloitimme Széchenyi-aukiolta. Sen toisella reunalla olevassa Raatihuoneessa tapahtui Liipoloiden siviilivihkiminen 17.9.1910. Samalla aukiolla olevassa turkkilaisvallan aikaisessa moskeijassa, joka myöhemmin oli muutettu katoliseksi kirkoksi, tapahtui kirkollinen vihkiminen samana päivänä. Tätä suurta seurapiiritapahtumaa oli todistamassa lähes koko silloinen kaupungin asujaimisto. Nuoripari ajoi hevosvaunuissa vihkiäisiinsä ja sen jälkeen häätalolle.

Kirkolta kävelimme Liipoloiden asuntona olleeseen taloon (Megye utca 16), jonka porttikäytävän sementtilattiaan Liipolan jalanjälki oli selvästikin piirtynyt!

Zsolnayn keramiikkamuseoon tutustuimme seuraavaksi. Sen majolika-posliinin näyttely oli suurenmoinen osoitus tämän tehtaan korkeasta tasosta. Tiesimme Yrjö Liipolan päiväkirjasta vuodelta 1904, että hän oli sinä vuonna, hetimmiten Unkariin saavuttuaan yrittänyt myydä veistoksiaan käytettäväksi tehtaan tuotteiden malleina, siinä kuitenkaan silloin onnistumatta. Aira Tuomiston tutkimusten mukaan Liipola kuitenkin sai jo 1907 kaupaksi mallejaan. Paikallisista antikvariaateista onnistuttiin löytämään kaksi erilaista Liipolan teoksiin perustuvaa tuon kuulun tehtaan tuotetta.

Surullinen (nainen) oli toinen niistä. Siitä näimme jopa alkuperäistä sarjaa olevan, josta pyydettiin 1 milj. Unkarin forinttia (n. 4000 EUR). Toinen on nimeltään Vedenjuoja, joka on esillä myös Yrjö Liipolan Taidemuseossa nimellä Hyönteistutkija.

Perjantaina ryhmämme jäseniä vieraili Unkarin - Suomen kunniakonsuli György Katorin luona. Keskusteluissa kävi ilmi, että Pécsissä toimii hyvin aktiivisesti Unkari - Suomi-seura. Siltä on kunniakonsulin kertoman mukaan saatavissa apua mahdollisissa yhteisissä projekteissa. Niistä yhtenä mahdollisuutena tuli esiin 2010 järjestettävä Suomi-viikko erilaisine teemoineen. Pécs on yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista tuona vuonna.

Lauantaina olikin jo kotimatkalle lähdön aika. Koko siihenastista matkaamme oli suosinut kaunis ja lämmin sää, mutta nyt satoi. Bussilla matkasimme Balaton-järvelle, jonka ylitimme lautalla järven kapeimmalta kohdalta. Tutustuimme Tihanyn niemeen, jota kutsutaan Balatonin helmeksi. Pian sen jälkeen kuusi ryhmän jäsentä sai toteuttaa hartaan toiveensa ja uida 13-asteisessa Balatonjärvessä. Paikalliset ohiajajat eivät voineet uskoa silmiään nähdessään nämä monessa liemessä karaistuneet suomalaiset. Autojen jarrut vain kirskuivat, kun kuljettajat hiljensivät vauhtiaan hieraistakseen silmiään ja ottaakseen valokuvia.

Olimme lähteneet Yrjö Liipolan jalanjäljille Unkariin. Tietämyksemme taiteilijaprofessori Liipolasta syveni. Totesimme, että hän on jättänyt jälkiä Unkariin kosolti ja on tunnettu veljeskansamme keskuudessa. Todennäköisesti lisääkin sentapaisia löytöjä, joita teimme, on tehtävissä edelleenkin. Matka Yrjö Liipolan jalanjäljille oli mukana olleiden mielestä antoisa ja mieliin painuva.


	Yrjö Liipolan jalanjäljillä 18 hengen ryhmä, jossa oli professori Yrjö Liipolan taiteesta ja hänen Unkarin- vuosistaan kiinnostuneita taiteen ystäviä, kävi kuvanveistäjä Liipolan jalanjäljillä Budapestissa ja Pécsissä syys-lokakuun vaihteessa. Retkemme oppaana toimi maisteri Aira Tuomisto, joka on merkittävä Yrjö Liipolan taiteen tuntija ja jolla on hyvät suhteet Unkarin taide-elämässä vaikuttaviin henkilöihin ja organisaatioihin. Kävelyretkellämme heti tulopäivänämme sunnuntaina tutustuimme Budapestiin erityiskohteenamme runoilija Vörösmártyn patsas. Sen tekemiseen Liipola osallistui tunnetun kuvanveistäjämestari Kallósin oppilaana ollessaan. Liipola oli myös patsaassa nuoren lippua kantavan ylioppilaan mallina. Vörösmártyn patsaan lähellä on vuodesta 1884 lähtien toiminut maailmankuulu Gerbeaud-konditoria, jonka ylellisissä puitteissa nautimme iltapäiväkahvit. Ennen näkemättömiä etsimässä Maanantaina museot ja muut nähtävyyskohteet ovat Unkarissakin pääsääntöisesti kiinni, joten voimme keskittyä ”löytöretkeilyyn”. Olimme saaneet vihjeen, että Kerepesin hautausmaalla on Yrjö Liipolan veistämä hautamuistomerkki. Sitä lähdettiin katsomaan. Haudan sijaintikortteli oli tiedossamme, mutta hautaa ei vaan löytynyt. Olimme jo luopumassa toivosta, kunnes lopulta valtavaksi kasvaneen murattipensaan täysin peittämä hauta muistomerkkeineen kuin sattumalta löytyi. Hautausmaan työntekijä raivaussahoineen tarvittiin apuun. Kasvuston alta paljastui upea surevaa naista esittävä hautapatsas! Kyseessä on Adolf Vajdan hauta. Vasta Suomeen palattuamme saimme tietää toisestakin Liipolan veistämästä hautamuistomerkistä. Samalla hautausmaalla on nuorena kuolleen näyttelijättären Nelly Huszkan marmorinen hautapatsas, josta upean kuvan voi käydä katsomassa internetissä (Google-haku: Huszka, Nelly). Tiistaina vierailimme Szépmüvészeti Múzeumissa. Museo omistaa kuusi Liipolan veistosta, jotka meille esiteltiin.Vaaniskelija-veistos (1906), jolla Liipola saavutti kansainvälistä mainetta, oli esillä itse näyttelytiloissa. Tohtorit Tóth, Ferenz ja Geskó, Judith esittelivät meille muut Liipolan veistokset museon tutkimus- tiloissa. Tutustuimme laajemmin museoon ja näimme mm. Akseli Gallen-Kallelan, Juho Rissasen ja Pekka Halosen maalauksia. Tutustuimme myös viime vuosisadan symbolismia esittelevään näyttelyyn. Sankarten aukiolla, jonka äärellä edellä mainittu museo sijaitsee, on kuuluisa Millenium -muistomerkki, jota tehtäessä Liipola oli kuvanveistäjä Zalan apuna puolentoista vuoden ajan. Tämä muistomerkki tehtiin unkarilaisten maahantulon 1000-vuotisjuhlan kunniaksi. Suurlähettilään vieraina Suomen – Unkarin suurlähettiläs Jari Vilen oli kutsunut ryhmämme suurlähetystöön. Miellyttävän vierailun aikana hän kertoi meille lähetystön toiminnasta ja esitti katsauksen nykypäivän Unkarista. Jo aiemmin oli keskusteltu alustavasti mahdollisuudesta järjestää vaihtonäyttely, jolloin Unkarissa olisi esillä Yrjö Liipolan teoksia ja vastavuoroisesti saataisiin unkarilaista taidetta esille Yrjö Liipolan Taidemuseoon. Suurlähettilään kanssa keskusteltiin nyt myös mahdollisuudesta saada Yrjö Liipola -muistolaatta Budapestiin. Keskiviikkona vierailimme Magyar Nemzeti Galériassa (Kansallisgalleria). Siellä näimme Liipolan pienoisveistoksen Haavoittunut (1908). Meille kerrottiin, että 1947 Unkarissa kiisteltiin siitä, kuuluuko kyseinen teos kansallismuseoon vai taidemuseoon. Liipolaa pidettiin tyylinsä puolesta enemmän unkarilaisena kuin suomalaisena kuvanveistäjänä. Aira Tuomiston opastuksella tutustuimme kansallisgallerian vuosien 1910-1925 taidetta kuvaavaan näyttelyyn. Pécsissä Saman päivän illalla matkustimme junalla etelä-Unkariin Pécsiin. Tästä Turun kokoisesta kaupungista Yrjö Liipolan puoliso Mara de Foerster oli kotoisin. Torstain aloitimme Széchenyi-aukiolta. Sen toisella reunalla olevassa Raatihuoneessa tapahtui Liipoloiden siviilivihkiminen 17.9.1910. Samalla aukiolla olevassa turkkilaisvallan aikaisessa moskeijassa, joka myöhemmin oli muutettu katoliseksi kirkoksi, tapahtui kirkollinen vihkiminen samana päivänä. Tätä suurta seurapiiritapahtumaa oli todistamassa lähes koko silloinen kaupungin asujaimisto. Nuoripari ajoi hevosvaunuissa vihkiäisiinsä ja sen jälkeen häätalolle. Kirkolta kävelimme Liipoloiden asuntona olleeseen taloon (Megye utca 16), jonka porttikäytävän sementtilattiaan Liipolan jalanjälki oli selvästikin piirtynyt! Zsolnayn keramiikkamuseoon tutustuimme seuraavaksi. Sen majolika-posliinin näyttely oli suurenmoinen osoitus tämän tehtaan korkeasta tasosta. Tiesimme Yrjö Liipolan päiväkirjasta vuodelta 1904, että hän oli sinä vuonna, hetimmiten Unkariin saavuttuaan yrittänyt myydä veistoksiaan käytettäväksi tehtaan tuotteiden malleina, siinä kuitenkaan silloin onnistumatta. Aira Tuomiston tutkimusten mukaan Liipola kuitenkin sai jo 1907 kaupaksi mallejaan. Paikallisista antikvariaateista onnistuttiin löytämään kaksi erilaista Liipolan teoksiin perustuvaa tuon kuulun tehtaan tuotetta. Surullinen (nainen) oli toinen niistä. Siitä näimme jopa alkuperäistä sarjaa olevan, josta pyydettiin 1 milj. Unkarin forinttia (n. 4000 EUR). Toinen on nimeltään Vedenjuoja, joka on esillä myös Yrjö Liipolan Taidemuseossa nimellä Hyönteistutkija. Kunniakonsulin vieraina Perjantaina ryhmämme jäseniä vieraili Unkarin - Suomen kunniakonsuli György Katorin luona. Keskusteluissa kävi ilmi, että Pécsissä toimii hyvin aktiivisesti Unkari - Suomi-seura. Siltä on kunniakonsulin kertoman mukaan saatavissa apua mahdollisissa yhteisissä projekteissa. Niistä yhtenä mahdollisuutena tuli esiin 2010 järjestettävä Suomi-viikko erilaisine teemoineen. Pécs on yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista tuona vuonna. Kotimatkalle Lauantaina olikin jo kotimatkalle lähdön aika. Koko siihenastista matkaamme oli suosinut kaunis ja lämmin sää, mutta nyt satoi. Bussilla matkasimme Balaton-järvelle, jonka ylitimme lautalla järven kapeimmalta kohdalta. Tutustuimme Tihanyn niemeen, jota kutsutaan Balatonin helmeksi. Pian sen jälkeen kuusi ryhmän jäsentä sai toteuttaa hartaan toiveensa ja uida 13-asteisessa Balatonjärvessä. Paikalliset ohiajajat eivät voineet uskoa silmiään nähdessään nämä monessa liemessä karaistuneet suomalaiset. Autojen jarrut vain kirskuivat, kun kuljettajat hiljensivät vauhtiaan hieraistakseen silmiään ja ottaakseen valokuvia. Balatonfüredin kaupungissa joimme Kossuth-kylpylän mineraalipitoista terveysvettä, joka takasi paitsi onnistuneen loppumatkan myös lievitystä sydänvaivoihin. Bussimatkallamme Pécsistä Budapestiin erinomainen paikallisoppaamme Ferenz täydensi tietojamme nykypäivän Unkarista. Olimme lähteneet Yrjö Liipolan jalanjäljille Unkariin. Tietämyksemme taiteilijaprofessori Liipolasta syveni. Totesimme, että hän on jättänyt jälkiä Unkariin kosolti ja on tunnettu veljeskansamme keskuudessa. Todennäköisesti lisääkin sentapaisia löytöjä, joita teimme, on tehtävissä edelleenkin. Matka Yrjö Liipolan jalanjäljille oli mukana olleiden mielestä antoisa ja mieliin painuva. Matkalaisten puolesta Hely Nurminen, Anita Suikkanen ja Olli Urmas